Voiko Jumala muuttaa mieltään?

Yksi teologian kiehtovista kysymyksistä on, voiko Jumala, kaikkitietävä ja kaikkivoipa olento, muuttaa mieltään. Ensi silmäyksellä tämä vaikuttaa järkevältä mahdollisuudelta – loppujen lopuksi ihmiset muuttavat mielensä uuden tiedon tai kokemusten perusteella. Kuitenkin, kun tarkastelemme jumalallisen täydellisyyden ja kaikkitietävyyden luonnetta, ideasta tulee monimutkaisempi. Tässä artikkelissa pohditaan, voiko Jumala muuttaa mieltään ja mitä tämä tarkoittaa meidän ymmärtämisessämme Jumalan ominaisuuksista.

Kaikkitietävyys ja muuttumattomuus

Käsitelläksemme kysymystä siitä, voiko Jumala muuttaa mieltään, meidän on ensin otettava huomioon Hänen kaikkitietävyytensä. Määritelmän mukaan kaikkitietävä olento tietää kaiken – menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden. Jos Jumala tietää kaiken, mukaan lukien kaikki tulevat tapahtumat, hänen ei olisi tarvetta muuttaa mieltään. Hän tietää jo jokaisen tilanteen lopputuloksen. Jos Jumala esimerkiksi tiesi jakavansa Punaisen meren, Hän tiesi tämän aikojen alusta. Siten herää kysymys: Mikä voisi saada Jumalan muuttamaan mieltään, jos Hän jo tietää totuuden kaikista tulevista teoista?
Kaikkitietävällä olennolla ei siis olisi syytä harkita uudelleen tai muuttaa päätöksiä. Mielenmuutos johtuu tyypillisesti tietämättömyydestä – kun uutta tietoa tulee esiin, ihminen muuttaa päätöstään. Mutta olennolle, joka ei ole koskaan tietämätön, tällaiset muutokset ovat tarpeettomia. Teologit väittävät, että koska Jumala on täydellinen, Hän ei voi parantaa tai saada tietoa. Siksi, jos Hän muuttaisi mieltään, se merkitsisi jotakin puutetta Hänen tiedoissaan, mikä on ristiriidassa Hänen kaikkitietävyytensä kanssa.

Täydellisyys ja mielen muuttaminen

Kaikkitietävyyden lisäksi Jumalan täydellisyydellä on keskeinen rooli tässä keskustelussa. Mielen muuttaminen voidaan nähdä edistymisen tai parantumisen muotona, mikä saattaa tuntua hyvältä epätäydellisille olennoille, kuten ihmisille. Muutamme usein mieltämme kasvaessamme, oppiessamme ja mukauttaessamme ymmärrystämme maailmasta. Kuitenkin Jumalan, joka on jo täydellinen, tapauksessa sellaiset muutokset eivät osoita parantumista. Sen sijaan ne tarkoittaisivat epätäydellisyyttä Hänen alkuperäisessä tilassaan.
Jos Jumala on suurin kuviteltavissa oleva olento, kuten monet teologit uskovat, Hän on jo maksimaalisesti täydellinen kaikin tavoin – tiedossa, voimassa, hyvyydessä ja viisaudessa. Edistymisen tai parantamisen varaa ei ole. Siksi, jos Jumala muuttaisi mielensä, se viittaisi siihen, että Hänen alkuperäiset päätöksensä tai tietonsa puuttuivat jotenkin, mikä olisi ristiriidassa Hänen luonteensa kanssa täydellisenä olentona.

Antropomorfismi Raamatussa

Näistä filosofisista väitteistä huolimatta jotkut ihmiset viittaavat tiettyihin raamatunkohtiin, joissa Jumala näyttää muuttavan mieltään. Esimerkiksi Joonan ja Niniven tarinassa Jumala ilmoittaa aluksi, että Hän tuhoaa kaupungin, mutta ihmisten katuttuaan Hän katuu ja säästää heidät. Samoin keskusteluissa Abrahamin kanssa Jumala näyttää neuvottelevan Sodoman ja Gomorran kohtalosta ja säätelevän tekojaan Abrahamin pyyntöjen perusteella.
Kuinka sovitamme nämä raamatulliset kertomukset ajatukseen Jumalan muuttumattomuudesta ja kaikkitietävyydestä? Yksi tärkeä tekijä on **kirjallinen genre** ja pyhien kirjoitusten tyyli. Raamattu kertoo usein tarinoita Jumalasta inhimillisestä näkökulmasta käyttäen elävää ja suhteellista kieltä. Nämä kertomukset on suunniteltu välittämään tärkeitä totuuksia Jumalan suhteesta ihmiskuntaan, mutta niitä ei ole tarkoitus lukea kirjaimellisina kuvauksina Jumalan luonnosta.

Antropomorfinen kieli

Näissä tarinoissa Jumala kuvataan joskus muuttavan mieltään tai oppivan uutta tietoa. Tämä tulisi kuitenkin ymmärtää **antropomorfismina** – kirjallisena välineenä, joka omistaa inhimillisiä ominaisuuksia Jumalalle tehdäkseen Hänen teoistaan ​​lukijoille paremmin suhteellisia ja ymmärrettäviä. Aivan kuten Jumalalla kuvataan joskus olevan kädet, silmät tai sieraimet Raamatussa, nämä tarinat käyttävät ihmisen kaltaista päätöksentekoa havainnollistamaan asiaa.
Esimerkiksi, kun Jumalan kuvataan muuttavan mieltään Niniven tuhoamisesta, se ei ole kirjaimellinen kertomus siitä, että Jumala hankkii uutta tietoa ja harkitsee uudelleen tekojaan. Sen sijaan se on tapa osoittaa Jumalan armoa ja reagointikykyä ihmisten katumukseen. Nämä tarinat korostavat Jumalan suhdetta ihmiskuntaan, mutta ne eivät ole ristiriidassa sen teologisen käsityksen kanssa, että Jumala on muuttumaton ja kaikkitietävä.

Luominen ja armo

Toinen tärkeä näkökohta tässä keskustelussa on Jumalan rooli luojana. Jos Jumala on täydellinen ja häneltä ei puutu mitään, miksi Hän loi maailmankaikkeuden ja ihmiskunnan? Jos luominen ei hyödytä Jumalaa, koska Hän on jo valmis, mitä tarkoitusta se palvelee?
Vastaus löytyy käsitteestä **armo**. Luominen, kuten pelastus, nähdään Jumalan armon tekona. Se ei ole jotain, mitä Hänen tarvitsi tehdä omaksi hyödykseen, vaan pikemminkin jotain, mitä Hän teki luotujensa hyväksi. Luomalla ihmiset ja maailmankaikkeuden Jumala tarjoaa rajallisille olennoille mahdollisuuden astua suhteeseen Hänen kanssaan, joka on äärettömän rakkauden ja hyvyyden lähde. Tämä teko ei paranna tai muuta Jumalaa; sen sijaan se heijastaa Hänen haluaan jakaa hyvyytensä muiden kanssa.

Raamattujen kertomuksia jumalallisesta muutoksesta

Monet raamatunkohdat kuvaavat tapahtumia, joissa Jumala näennäisesti muuttaa toimintatapaansa. Otetaan esimerkki Jumalan vuorovaikutuksesta Abrahamin kanssa Sodoman ja Gomorran suhteen. Jumala näyttää kuuntelevan Abrahamin perusteluja ja mukauttavan Hänen suunnitelmiaan. Nämä tarinat voivat olla haastavia, kun niitä yritetään sovittaa yhteen ajatuksen kanssa Jumalan muuttumattomuudesta. Kuitenkin, kun näitä kohtia tarkastellaan osana Raamatun **kerrontaa**, ne paljastavat jotain syvempää Jumalan ja Hänen luomansa vuorovaikutuksen luonteesta.
Sen sijaan, että ne keskittyisivät Jumalan muuttuvuuteen, nämä tarinat korostavat Hänen halukkuuttaan olla tekemisissä ihmiskunnan kanssa. Sisällyttämällä nämä neuvottelun ja armon elementit Raamattu ilmoittaa, ettei Jumala ole etäinen tai välinpitämätön. Sen sijaan Hän on suhteellinen ja välittää syvästi luotujensa valinnoista ja toimista.

Johtopäätös: Jumalan muuttumaton luonto

Lopuksi totean, että ajatus siitä, että Jumala voi muuttaa mielensä, on ristiriidassa Hänen luonteensa kanssa kaikkitietävänä ja täydellisenä olentona. Mielen muuttaminen johtuu tietämättömyydestä tai epätäydellisyydestä, mutta Jumalalta ei puutu kumpaakaan. Siksi Hän ei muuta mieltään, koska Hänelle ei ole mahdollista uutta tietoa tai parannusta. Raamatun kertomukset, jotka kuvaavat Jumalaa ihmismäisin termein, palvelevat kuitenkin arvokasta tarkoitusta: ne havainnollistavat Jumalan sitoutumista maailmaan ihmisten ymmärtämällä tavalla.
Viime kädessä ajatus Jumalan muuttumattomuudesta ei ota Häntä pois meistä. Sen sijaan se korostaa Hänen täydellisyyttään, luotettavuuttaan ja iankaikkista luontoaan. Hänen tekonsa, jotka perustuvat armoon ja rakkauteen, eivät ole Hänen hyödykseen, vaan Hänen luomansa hyväksi. Jos olet kiinnostunut tutkimaan lisää tästä aiheesta, kehotan sinua katsomaan koko keskustelun täältä: William Lane Craig – Voiko Jumala muuttaa mieltään?.