Jumalan olemassaolon kosmologisen argumentin tutkiminen

**Kosmologinen argumentti** on teistisen filosofian kulmakivi, jonka tarkoituksena on todistaa Jumalan olemassaolo syyn ja seurauksen käsitteen kautta maailmankaikkeudessa. Tutkimalla olemassaolon luonnetta nämä väitteet pyrkivät osoittamaan, että maailmankaikkeudella täytyy olla ensimmäinen syy tai riittävä syy olemassaololleen – jotain, joka ylittää aineellisen maailman. Tässä artikkelissa perehdytään kosmologisen argumentin ja sen muunnelmien perusteisiin ja tutkitaan, kuinka se tukee ajatusta **transsendenttisesta luojasta**.

Mikä on kosmologinen argumentti?

Kosmologinen argumentti ei ole yksittäinen argumentti, vaan pikemminkin argumenttiperhe, joka yrittää todistaa Jumalan olemassaolon sen tosiasian kautta, että maailmankaikkeus on olemassa. Se esittää perustavanlaatuisen kysymyksen: **Miksi on olemassa jotain mieluummin kuin ei mitään?** Se pyrkii vastaamaan tähän ehdottamalla, että kaikella olemassa olevalla on syy, ja universumilla itsellään täytyy olla syy, jota universumin rajoitukset eivät sido. Tämän syyn väitetään olevan Jumala, ajan ja tilan ulkopuolella oleva olento.
Kosmologinen argumentti ytimessä viittaa **ensimmäisen syyn** tai **lopullisen selityksen** tarpeeseen kaiken olemassaololle. Tämä transsendentti syy on määritelmänsä mukaan riippumaton, aiheeton ja välttämätön. Kosmologisella argumentilla on useita versioita, joista jokainen noudattaa hieman erilaista lähestymistapaa tehdäkseen saman johtopäätöksen: Jumala on maailmankaikkeuden perimmäinen syy.

Kosmologisten argumenttien tyypit

Kosmologisella argumentilla on useita alajoukkoja, joista jokaisella on oma päättelytapansa. Kaksi merkittävimmistä ovat **argumentti satunnaisuudesta** ja **ajallinen ensimmäinen syy -argumentti**.

Argumentti sattumanvaraisuudesta

**argumentti satunnaisuudesta** perustuu havaintoon, että kaikki mitä näemme maailmassa on satunnaista – sen olemassaolo riippuu jostain muusta. Esimerkiksi puu on olemassa, koska se on istutettu ja kasvanut, mutta se ei syntynyt itsestään. Samoin **universumi** on satunnainen, koska se olisi voinut epäonnistua olemassaolosta, mikä tarkoittaa, että se vaatii selityksen.
Tämä argumentti sanoo: 1. Kaikella olemassa olevalla on selitys olemassaolostaan, joko sen oman luonteen välttämättömyydestä tai jostain ulkoisesta syystä. 2. Universumi on olemassa, ja sen olemassaololle täytyy olla selitys. 3. Jos universumilla on selitys, sen on oltava **transsendentti olento** tilan ja ajan ulkopuolella – nimittäin Jumala.
Väite viittaa siihen, että maailmankaikkeus ei voi selittää itseään, joten sen olemassaolon täytyy riippua jostakin, joka on välttämättä olemassa – olennosta, jolla ei ole syytä, alkua eikä loppua. Tämä olento tunnistetaan usein Jumalaksi, joka on olemassa itsenäisesti ja ikuisesti.

Ajallinen ensimmäinen syy -argumentti

Toinen suosittu kosmologinen argumentti on **ajallinen ensimmäinen syy**-argumentti, joka on yksinkertaisempi ja perustuu periaatteeseen, että kaikella, mikä alkaa olla olemassa, on syy. Tämä argumentti väittää: 1. Kaikki, mikä alkaa olla olemassa, on syynsä. 2. Universumi alkoi olla olemassa. 3. Siksi universumilla täytyy olla syy.
Tämä johtaa siihen johtopäätökseen, että maailmankaikkeuden ulkopuolella on **ensimmäinen syy**, mikä aloitti tilan, ajan ja aineen olemassaolon. Tuon ensimmäisen syyn uskotaan olevan Jumala, ajaton ja avaruusolematon kokonaisuus.

Argumentin historiallinen konteksti ja renessanssi

Kosmologisella argumentilla on rikas älyllinen historia. Sitä puolustivat eräät länsimaailman suurimmista mielistä, mukaan lukien filosofit, kuten **Aristoteles** ja **Aquino**. Keskiajalla nämä väitteet hyväksyttiin laajalti, vaikka universumin alkamisesta ei tuolloin ollut empiiristä näyttöä. Filosofit luottivat **puhtaasti filosofiseen päättelyyn**, kuten väitteisiin äärettömän menneisyyden tai syiden loputtoman taantumisen mahdollisuutta vastaan.
Kuitenkin valistuksen aikana filosofien, kuten **David Humen** ja **Immanuel Kantin** kritiikki johti väitteen putoamiseen. Nämä kritiikit keskittyivät inhimillisen järjen rajoituksiin todistaakseen Jumalan olemassaolon empiiristen havaintojen perusteella. Tästä huolimatta kiinnostus kosmologista argumenttia kohtaan heräsi 1900-luvulla, erityisesti modernin tieteen ja astrofysiikan nousun myötä.

Moderni tuki tieteeltä

Mielenkiintoista on, että moderni tiede, erityisesti **astrofysikaalisen kosmologian** alalla, on tarjonnut merkittävää empiiristä tukea kosmologiselle väitteelle. **Big Bang Theory**, joka viittaa siihen, että maailmankaikkeudella oli tietty alku, on linjassa väitteen kanssa, että maailmankaikkeus ei ole ikuinen ja että sen olemassaololle on oltava syy.
Havainto, että maailmankaikkeus laajenee tietystä ajankohdasta, joka tunnetaan nimellä **singulaarisuus**, tarjoaa todisteita ajallisen ensimmäisen syy-argumentin toisesta lähtökohdasta – nimittäin siitä, että maailmankaikkeus alkoi olla olemassa. Tämä tieteellinen tuki vahvistaa kosmologista argumenttia osoittaen, että kyseessä ei ole vain filosofinen keskustelu vaan myös teoria, joka on linjassa **havaittavissa olevien tieteellisten tosiasioiden** kanssa.

Kritiikki ja puolustus

Vaikka kosmologinen argumentti on saanut uutta nousua nykyaikana, se ei ole vailla kriitikkojaan. **David Hume** väitti, että emme välttämättä voi päätellä maailmankaikkeuden syytä vain siksi, että universumin asioilla on syitä. **Immanuel Kant** kyseenalaisti inhimillisen järjen kyvyn siirtyä empiirisen maailman rajojen ulkopuolelle ja metafyysiseen spekulaatioon maailmankaikkeuden alkuperästä.
Siitä huolimatta monet nykyajan filosofit ja teologit ovat puolustaneet väitettä jyrkästi. He huomauttavat, että ajatus **syysuhteesta** on syvästi juurtunut sekä loogiseen päättelyyn että fyysisen maailman rakenteeseen. Lisäksi universumin alun empiirisen vahvistuksen myötä väitteestä tulee vakuuttavampi nykyajan tieteen valossa.

Johtopäätös: Universumi, jolla on tarkoitus

**Kosmologinen argumentti** on edelleen voimakas väline luonnonteologiassa, ja se tarjoaa vakuuttavan perusteen transsendenttisen ensimmäisen syyn – **Jumalan** – olemassaololle. Ajatus siitä, että maailmankaikkeudella täytyy olla selitys itsensä ulkopuolella, viittaapa siihen, että on olemassa Luoja, joka aloitti kaiken.
Nykymaailmassa väite on tärkeämpi kuin koskaan, koska se saa tukea paitsi filosofiassa myös tieteessä. Sekä filosofisten päättelyjen että empiiristen todisteiden kanssa, jotka tukevat ajatusta universumista, jolla on alku, kosmologinen argumentti on edelleen vahva perusta **teistiselle uskolle**.
Jos haluat tutustua tähän kiehtovaan aiheeseen tarkemmin, kehotan sinua katsomaan koko keskustelun täältä: William Lane Craig – Arguing Jumala ensimmäisestä syystä?.