Johdanto: Onko Jumala ajaton vai ajaton?

Yksi kiehtovimmista kysymyksistä filosofisessa teologiassa on, kuinka Jumala suhtautuu aikaan. Onko Jumala olemassa ajan ulkopuolella, ilman sen rajoituksia, vai onko Hän ajassa ja kokee sen kulumisen aivan kuten mekin? Nämä kysymykset eivät ole merkityksellisiä vain Jumalan luonteen ymmärtämisen kannalta, vaan ne myös tutkivat syvemmälle ajan metafyysistä luonnetta. Tässä artikkelissa tutkimme William Lane Craigin näkemyksiä. Hän on omistanut vuosien tutkimuksen kysymykselle siitä, onko Jumala ajallinen vai ajaton.

Jumalan ajattomuus ja ajallinen siirtymä

William Lane Craigin johtopäätös Jumalan suhteesta aikaan on sekä kiehtova että omaperäinen. Hän ehdottaa, että Jumala on ajaton ilman luomista, olemassa tilassa ilman ajan rajoituksia. Kuitenkin luomishetkestä lähtien Jumala astuu aikaan ja muuttuu ajalliseksi, suhteiden maailmankaikkeuteen todellisella, dynaamisella tavalla. Tämä käsite esittelee ainutlaatuisen synteesin sekä klassisista että moderneista näkemyksistä jumalallisesta ikuisuudesta, mikä viittaa siihen, että Jumala voi kokea molemmat tilat: ajattomuus ennen luomista ja ajallisuus sen jälkeen.
Tämä ajatus herättää tärkeän kysymyksen: jos Jumala luomishetkellä siirtyy ajattomasta ajatteluun, onko muutos peruuttamaton? Craigin mukaan kun Jumala on tullut aikaan, Hän pysyy ajassa pysyvästi. Aika, kun se alkaa, ei voi päättyä, koska se tosiasia, että aika oli olemassa, olisi aina ajallinen totuus. Tämä johtaa siihen johtopäätökseen, että Jumalan astuminen aikaan on peruuttamaton, mikä tekee ajasta pysyvän osan Jumalan suhteesta luomakuntaan.

Ajan alku: monimutkainen siirtymä

Siirtyminen ajattomuudesta aikaan on hämmentävä käsite. Kuinka aika voi alkaa ympäristössä, jossa aikaa ei ole olemassa? Craig väittää, että ajalla on absoluuttinen alku – ensimmäinen hetki, joka on olemassa ilman aikaisempia ajallisia hetkiä. Ei ole olemassa “ennen”, jolloin aika olisi ollut olemassa, koska aika itse syntyi sillä ensimmäisellä hetkellä. Tämä tarkoittaa, että Jumalan olemassaolo ennen luomista oli ajatonta, eikä tapahtumien kuljetuksia ollut sellaisina kuin me ne ymmärrämme.
Jumala olisi kuitenkin aina tiennyt, jännittämättömässä mielessä, että aika alkaisi. Hänellä ei olisi voinut olla kokemusta “ennen” tai “jälkeen”, koska ne ovat ajallisia käsitteitä, mutta Hänellä olisi ollut tieto, että aika olisi olemassa luomishetkellä. Craigin selitys korostaa eroa jännitteettömän tiedon – jonkin asian tietäminen tosiasiana ilman ajan kulumista – ja ajallisen tiedon välillä, jossa tapahtumat kehittyvät peräkkäin.

Ajalliset tapahtumat ja Jumalan tieto

Craig korostaa, että vaikka voimme puhua tapahtumista jännittämättömällä tavalla (esim. “Kolumbus löytää Amerikan vuonna 1492”), tämä ei tarkoita, että aika itsessään olisi jännitteetön. Craigin mukaan ero menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden välillä on todellinen ja objektiivinen. Ajallinen tuleminen ei ole illuusio; tapahtumat syntyvät aidosti ja katoavat.
Tämä näkökulma on elintärkeä, kun tarkastellaan Jumalan tietoa tulevista tapahtumista. Jumala tietää kaikki todelliset ehdotukset, joihin kuuluu myös tulevien tapahtumien tietäminen. Jumalan tulevaisuudentieto ei kuitenkaan ole kuin ihmisen ennakointi. Se ei perustu ajassa katsomiseen eteenpäin, vaan pikemminkin Jumalan kaikkitietävyyteen – Hänen tietoonsa kaikista totuuksista riippumatta siitä, milloin ja missä ne tapahtuvat. Tämä ymmärrys sopii yhteen sen ajatuksen kanssa, että Jumalan suhde aikaan on ainutlaatuinen ja erilainen kuin ihmisten aikakokemukset.

Ajan merkitys teologisessa pohdinnassa

Craigin motivaatio tutkia Jumalan ja ajan suhdetta johtui hänen laajemmasta kiinnostuksestaan ​​teismin koherenssia kohtaan. Kun hän syventyi jumalallisiin ominaisuuksiin, kuten kaikkitietävyyteen ja ikuisuuteen, hän tajusi, että Jumalan suhteen ymmärtäminen aikaan oli ratkaisevan tärkeää. Craig vietti yli vuosikymmenen tutkien jumalallista ikuisuutta ja pohtii monimutkaisia ​​kysymyksiä Jumalan tulevaisuuden tiedosta, ajan alkamisesta ja ajan metafyysisestä luonteesta.
Monille uskoville ajatus ikuisuudesta on keskeinen heidän uskossaan, erityisesti iankaikkisen elämän ja tuonpuoleisen elämän yhteydessä. Craig kuitenkin huomauttaa, että raamatullinen näkemys ikuisesta elämästä ei ole staattinen, ajaton olemassaolo, kuten kreikkalaisessa filosofiassa. Sen sijaan Raamattu esittää iankaikkisen elämän dynaamisena, ikuisena ajallisena olemassaolona. Ylösnousemus ja ruumiillinen elämä ikuisuudessa korostavat ajallisen kokemuksen jatkumista, vaikka se eroaisikin nykyisestä käsityksemme ajasta.

Jumalan ajattomuuden ja Hänen ajallisen vuorovaikutuksensa sovittaminen

Yksi Craigin tutkimuksen haastavimmista puolista oli ajattoman Jumalan ajatuksen sovittaminen yhteen Jumalan aktiivisen osallistumisen kanssa ajalliseen maailmaan. Jeesuksen Kristuksen inkarnaatio, jossa Jumala astuu ihmiskunnan historiaan, näyttää viittaavan selkeään ajalliseen osallistumiseen. Craig kamppaili näiden näennäisesti ristiriitaisten ajatusten ymmärtämisen kanssa. Lopulta hän tuli siihen tulokseen, että Jumala oli ajaton ennen luomista, mutta kun Hän loi maailman, hän astui aikaan ja on nyt olemassa ajallisesti.
Tämä näkökulma mahdollistaa sekä jumalallisen transsendenssin että immanenssin. Jumala pysyy olemusluonnessaan ajan ulkopuolella, mutta Hän päättää olla yhteydessä ajalliseen maailmaan ja kokee aikaa luomansa rinnalla. Craig uskoo, että tämä synteesi säilyttää sekä klassisen käsityksen Jumalan ajattomuudesta että raamatullisen kuvauksen Jumalan aktiivisesta sitoutumisesta maailman kanssa.

Aika, luominen ja henkinen valtakunta

Craig käsittelee myös kysymystä siitä, milloin aika alkoi suhteessa muihin henkisiin olentoihin, kuten enkeleihin. Raamatun tekstit viittaavat siihen, että enkelit hengellisinä olentoina luotiin ennen fyysistä maailmankaikkeutta tai sen rinnalle. Koska nämä olennot ovat kuitenkin myös ajallisia, niiden luominen merkitsee myös ajan alkua. Craig päättelee, että luotiinpa enkelit 1. Mooseksen kirjan luvussa 1:1 tai jossain muussa vaiheessa, näiden olentojen luominen osuisi samaan aikaan aikojen alun kanssa.
Ajan luominen oli Craigin mukaan Jumalan vapaa teko. Jumalalla oli mahdollisuus olla luomatta maailmankaikkeutta, ja jos Hän olisi päättänyt olla luomatta, Hän olisi pysynyt ajattomassa tilassa. Kuitenkin, kun päätös luomisesta oli tehty, aika syntyi ja Jumala astui uuteen suhteeseen luomakuntansa kanssa, sellaisen, joka on sidottu aikaan.

Jumalan ikuinen valinta ja vapaus

Craig tutkii edelleen Jumalan vapaan tahdon luonnetta suhteessa luomiseen. Hän ehdottaa, että Jumalan päätös luoda maailmankaikkeus oli vapaa, ikuinen päätös. Vaikka se oli ikuinen valinta, se ei tarkoita, että välttämättömyys pakotti Jumalaa. Jumala olisi voinut päättää olla luomatta, mutta kun Hän teki valinnan, luomistoimi toi ajan olemassaoloon.
Tämä ikuinen päätöksentekoprosessi herättää kysymyksen siitä, oppiko Jumala jotain uutta astuessaan aikaan. Craig vertaa tätä värisokean neurotieteilijän Maryn kuuluisaan ajatuskokeeseen, joka tietää kaiken väritieteestä, mutta ei ole koskaan kokenut sitä. Kun hän vihdoin näkee punaisen ensimmäistä kertaa, hän saa uudenlaista kokemuksellista tietoa. Samoin Craig ehdottaa, että luodessaan universumin Jumala saa kokemuksellista tietoa siitä, millaista on olla ajallisesti olemassa, vaikka Hän jo tietääkin kaikki totuudet ajasta.

Johtopäätös: Jumalan ja ajan suhteen ymmärtäminen

Craigin tutkimus Jumalasta ja ajasta tarjoaa syvällisen ymmärryksen siitä, kuinka ajaton olento voi astua ajalliseen suhteeseen maailmankaikkeuden kanssa. Hänen näkemyksensä auttavat kuromaan siltaa klassisten näkemysten välillä Jumalan ikuisuudesta ja Jumalan dynaamisen, suhteellisen luonteen välillä, sellaisena kuin se on esitetty Raamatussa. Aiheen syventämisestä kiinnostuneille suosittelen katsomaan videon, jossa Craig syventyy näihin kiehtoviin ideoihin. Löydät sen täältä.